Lunta tulvillaan

Lunta on jo mukavasti – myös tarhan pihalla ja ajotiellä. Ajotietä onneksi aurataan ihan aidolla aurauskalustolla, mutta muuten lumityöt on yhdistyksen hommia.

Paljosta saamme kiittää lapsia ja henkilökuntaa, jotka päivän aikana siirtävät lunta "parempaan käyttöön" eli mm. lumilinnoituksiin, pulkkamäenlähtöalustaksi jne. Eipä siis ihme, että uusia metallilapioita piti hankkia toista kymmentä. Reipasta!

Lumityölistaan on tullut jo hyvin nimiä, mutta muistetaan että mikäli jonain kauniina talviyönä Pakkas-Ukko päättää tyhjentää koko varastonsa autamme osamme. Kukaan meistä ei toivo sitä yötä omalle kohdalle muutoin(kaan).

Kuten kuvasta näkyy, lumityöt loppuvat vasta vapuksi…

Uusi yhdistyksen hallitus

Keskiviikkona 28.11.2012
Vanhempainyhdistyksen kokous valitsi uudeksi hallitukseksi:

Lauri Kivekäs | pj.
Pedro Bejanaro | jäsen/kiinteistövastaava
Leena Adler | jäsen/vpj.
Hanna Kopra | jäsen/tapahtuma ja muu tiedotus: tarhanvanhempainyhdistys[at]gmail[piste]com
Minna Mäkinen | jäsen/PTS-vastaava
Anna Rautio | jäsen/sihteeri
Outi Lyte | uusi jäsen/äitienpäiväkonserttivastaava


Meihin saa yhteyden meilitse (tarhanvanhempainyhdistys[at]gmail[piste]com) sekä tietenkin useimmat tapaa tarhalla päivittäin.

Niin ja yhdistyshän on myös Facebookissa (https://www.facebook.com/LahdenRudolfSteinerPaivakoti).

Vanhempainyhdistyksen yleiskokous

Joka myös vuosikokouksena tunnetaan. Paremminkin. Se on avoin kaikille jäsenille, joita voivat olla tarhan lasten vanhemmat, huoltajat tai muutoin aktiiviset henkilöt. Esim. ISOvanhemmat, kummit ja …näin.

Ensikeskiviikkona 28.11. klo 18 alkaen tarhalla. Missä muuallakaan.

On pari sääntömuutosta, tilannekatsausta ja projektien esittelyä ja KYLLÄ – nakkilistoja.

Rakennuslupa menee säppiin 30.6., johon mennessä x määrää asioita pitää olla kunnossa. Ja siihen ei edes kuulu aita, joka on pakko kevään ja kesän aikana uusia – kokonaan. Työtä siis riittää yllin kyllin. Mutta kuten joka kerta se huomataan: mitä useampi on hommissa, niin sitä rivakammin työ edistyy ja sitä vähemmän jokaista rasittaa fyysisestikin.

Tämä on tämän ja ensi vuoden tärkein kokous. Kuule, tiedä, tiedosta ja Tule!

Myyjäiset sunnuntaina!

Yläkerran ruokahuoneessa on "vähän" huono valaistus. Varsinkin näin, kun ulkonakin on valoa vähän enää klo 16 jälkeen.

Viikonloppuna on taas myyjäiset koululla. Muutama reipas ja tuottelias isoäiti on pistänyt oikein tuulemaan ja erään pari Ikean-kassillista hämmästytti iloisesti.


On hernepusseja (joita voi käyttää jumppajutuissa, kordinaatio- ja ryhtiharjoituksissa), nukelle petivaatteita, lapaset-sukat-pipo-settejä, vaatteita, virkattuja cupcakeja ja kruunuja, OPIn kynsilakkoja ja Dr. Hauschkan tuotteita! EIKÄ! Kyllä!

Myyjäisissä on kahvilaa kahdessa kerroksessa jälleen ja taas myös Caminiton jäätelötiski. Se piparkakkuversio on kihahtanut jo kielelle! Suosittelemme. Niin ja kaikki jäätelön syönti tuo tuloja tarhan hyväksi nyt joulumyyjäisissä.

Niin ja on leikkihuonetta sekä 2. ja 3. luokkalaisten Lumikki ja seitsemän kääpiötä -näytelmä.

Yo! Yo! Joulumyyjäiset

Joulumyyjäiset ovat pian taas täällä… tai siis koululla ne taas ovat. Kuten aina. Tarhan myyntipöytäkin on tutulla paikalla: pääovista heti vasemmalla.

Meillähän on hienoja virkattuja cupcakesejä, aloittelevan jönglöörin palloja, virkattuja kruunuja, Dr. Hauschkan tuotteita ja O.P.I:n kynsilakkoja, arpajaiset, nuken petivaatteita ja mitä kaikkea.

Niin ja niillä rahoillahan hankitaan tarvikkeita päiväkodille. Vahaliituja, mehiläisvahaa, vohvelikankaita, villalankoja, maalausmaaleja, maalauspaperia, leluja ulos sekä sisälle ja mm. tyynyliinoja, joihin oli nytkin painettu lapsen kädenkuvat, joille on isän mukava korvansa laskea, kun käy nukkumaan.

Niin ja onhan siellä myyjäisissä kahvittelumahdollista kahdessa kerroksessa ja vielä tarjolla taas argentinalais-nastolalais-kouvolalaista-jäätelöä. Kyllä! Sitä piparinmakuista myös! Tervetuloa!

Eino Grön Ristinkirkossa ma 26.11. klo 18

Osa lipputuloista menee Lahden Rudolf Steiner -koulun vanhempien ja perustajien perustaman salihankkeen hyväksi.

Lahden Steiner-koulullahan ei ole juhla- eikä liikuntasalia. Eikä siis suihkujakaan. Aika merkillistä. Hanke on ollut enemmän ja vähemmän ilmassa vuosikymmeniä, muttei ole koskaan saanut tarpeeksi tuulta alleen.

Einon joulukonsertin Lahden osuus (ma 26.11. klo 18 Ristinkirkossa) on tavallaan taas uusi alku. Monitoimisalille, josta voisi tulla jotain hienoa – meille kaikille. Jos se toteutuisi edes …seuraavien lähivuosien aikana.

Ja KUN lippuja tilaa (ja ne voidaan toimittaa) hanna.kopra-ät-gmail.comista tai käy ostamassa etukäteen Steiner-koululta, niin ei tarvitse maksaa Lippupalvelun toimituskuluja. Niin ja oveltahan niitä lippuja myös saa.

Tervetuloa!

Maalisponssia

Yhdellä tykkäyksellä ei pal juhlita.

Hei nyt kaikki tykkäämään! http://s-kampanja.net/s-pankki/sponssi/#!D9797A53

Hain yhdistykselle S-pankin sponssia, maaleja! Talvikautena olisi tarkoitus saada sisällä maalattua paikkoja. Freesattu luukkia, mutta myös lisättyä valoisuutta. Kattojen maalauksella olisi ISO vaikutus yleisvaloon ja -fiilikseen. Ja katot pitäisi maalata kolmeen kertaan, pelkästään katot.

Sitten olisi alakerran käytävä, yläkerran eteisen lattia, kaapinovia, raput voisi maalta sekä seiniä, seiniä ja seiniä.

Vanhempainilta

Eilen oli vanhempainilta. Meiltä vanhemmilta oli pyydetty vastauksia kahteen kysymykseen: 1) Miksi valitsitte juuri tämän päiväkodin ja 2) mitä toivoisimme vanhempainilloilta. Vastaukset olivat kuulemma kovin samanlaisia. Toisaalta, eipä yllättänyt varmaankaan ketään.

1) Kodinomainen ympäristö, pienet ryhmät, käsillä tekeminen, lorut & leikit, luontoretket, tilat (sisä+ ulko), luomupainotteinen ruoka, pedagogiikka…

2) Mitä lapsille kuuluu ja mitä se Steiner-pedagogiikka oikein on päiväkodilla?

Vaikka itse on käynyt Steiner-koulua, niin keskustelut muiden vanhempien ja henkilökunnan kanssa antaa paljon uutta siihen omaankin ymmärrykseen siitä mitä se Steiner-pedagogiikka oikein on. Eilenkin sitä huomasi taas, että niin… pieniä, ihan arkisia asioita. Yleismaailmallisia.

Isommat saavat enemmän vastuuta ja samalla joutuvat sietämään pieniä. Auttamaan pieniä ja saavat pienempien jakamatonta ja aitoa ihailua. Miten hyvää se tekee. Itsetunnon kasvulle ja itsetunnolle. Pienet taas oppivat isommilta joskus paremmin kuin aikuisilta. Siksi sekaryhmät ovat hyvä. Kaikille. Isoille ja pienille.

Eri-ikäiset tulevat huomaamattaan hyvin toimeen ja erilaiset persoonallisuudet solahtavat leikkiin kuin leikkiin, kun ollaan sikin sokin eri ryhmissä. Eskarit ja kakarat. Ryhmä tuo painetta mm. käyttäytyä (paremmin kuin kotona) ja tehdä asioita, joista saatetaan kotona väittää ettei niitä osata LAINKAAN.

Miten ei ole isompien ja pienempien leluja tai leikkejä sinällään. Palikat voivat olla ihan yhtä tärkeitä leikin kannalta. Niitä käytetään vain erilaisiin tarpeisiin ja erilailla. Eikä ketään jätetä leikeistä pois eikä toisten erilaisuudesta edes välitetä. Eri ikäiset, kokoiset, näköiset ja taitoiset osaavat tulla toimeen. Kuten maailmassa kuuluukin.

Kaikki lepäävät päiväuniajan ja lähes kaikki nukkuvat. Jopa eskarit. Vaikka kotona eivät nukkuisikaan tai olisi aikaisemmassa hoitopaikassa nukkuneet. Miten todella moni kutsuu päikkäreiden jälkeistä välipalaa aamupalaksi, ihmettelevät miten hupsuja jotkut aikuiset ovat (kun eivät tervehdi takaisin) ja miten yllättävän taitavia, osaavia ja samaan aikaan pieniä ja hupsuja lapset ovat.

Kuinka rutiinit ovat tärkeitä ja suuhun unohtunut purkka voi olla järisyttävä moka äidiltä tai isojuttu se kun saa sammuttaa aamupiirin kynttilän tai kuulla, että kyllä, poissa ollessa muut ovat todellakin lähettäneet tähtien tuiketta, kuten aina kaikille poissaoleville lähetetään.

Tulipahan naurettua ja viihdyttyä. Ihana kuulla, että lapset ovat iloisia, nauravia ja hyväntuulisia, vaikkakin (kuulemma) kovin, KOVIN kova äänisiä. Mahtavaa huomata, että kaikki vanhemmat arvostavat sitä miten vaikkapa lapset oppivat kättelemään ja tervehtimään niin, että katsovat toisia silmiin, omatoimisiksi, auttamaan toisiaan ja pysymään lapsina vielä monta, monta vuotta.

Koska aikuisuuttahan riittää ns. Hamaan Tappiin. Vaikka hyväähän se tekisi leikkiä välillä aikuisenkin apinaa.

Lyhtyjuhla tulossa

Viime vuonna syysilta oli pimeä, kulkue pitkä ja pullaakin riittävästi.

Lyhtyjuhla lähestyy. Siihen on hyvä valmistautua, vaikka opettelmalla/kertaamalla Ich geh mit meiner Laterne -laulun sanat. Tässä linkki, joka on minusta erittäin hyvä tämän laulun opetteluun: http://www.youtube.com/watch?v=beKr-kMOPlA&feature=related

Unohtamatta tietenkään Lyhtylaulua. Molemmat laulut lauletaan kyllä paikan päällä useampaan kertaan, mutta onhan se mukavampi osata sanat jo valmiiksi. Ja sävelkin.

Lyhtyjuhlaan ovat tervetulleita lasten perheet, myös siis isovanhemmat. Jokaisella voi olla oma (paloturvallinen) lyhty, säänmukainen vaatetus, kilisevää taskunpohjalla (vapaaehpullarahoilla lapsillehankitaan leluja ja materiaaleja (maalauspaperia, -värejä, liituja, villalankoja…).

Tuomiosunnuntain myyjäiset

Aavistuksen pelottavasta tai vähintään jännittävästä nimestään huolimatta myyjäisissä on ihan mukava tunnelma ja paljon hyviä tuotteita kaupan. Mm. joululahjoiksi vaikka ja mitä. Käteistä kannattaakin varata reilusti mukaan, koska mm. tarhalla ei ole iZettleäkään käytössä, pankkikoneesta puhumattakaan.

Tarhan pöytä on tutusti pääovista heti vasemmalla. Tarhan hyväksi myydään tänä vuonna joulumyyjäisissä argentinalaisen jäätelöä. Eli jätskiä napaan ja lapsille leluja! Tulkaa vaikka kauempaakin. Kyllä se on sen väärtti.

Wieniläiskahvila • kahvila • oppilastöitä • leikkihuone • TERVETULOA!

Kävipä kerran Ruotsissa

Kaikki on toisin Ruotsissa, sanotaan monesti. På gott och ont.

Ihailtavaahan tässä on vanhempien tarmo ja joukon voima. Opitavaa varmasti kaikille paljon. Ainakin merkille pantavaa on se, että pitää pysyä perillä menosta ja osallistua ihan siihen perusarkeen. Meidän tapauksessa vanhempainiltojen ja myyjäistalkoiden lisäksi vanhempainyhdistyksen kokoukseen ja peruskunnossapitotalkoisiin, kuten viikonloppuna. Ettei tule mitään yllätyksiä. Ollaan vielä Huutopistenetissä.

;)

Viiitsi, viitsi. Huono vitsi. Eihän me! Ne on ne …ruotsalaiset.

Talkoohommissa syyskuun auringossa

Aidan ja tien välinen angervo sai kyytiä! Kunhan lumet tulevat, niin aura-autokin pääsee auraamaan kunnolla.

Talkoohommat sujuvat hyvin kaiken mittaisilta.

Oikea rengasvalinta on tärkeää myös näissä hommissa. Pitstopilla ei otettu aikaa, mutta apua oli tarpeeksi tarjolla.

Mistä tätä kaikkea oikein tulee? Ja miksi Kujala on vain lokakuun 2 viimeistä lauantaita auki, sen pari tuntia?!

Kuinka siistin näköinen pihasta tulikaan. Tosin vielä on puissa hyvin lehtiä jäljellä…

Kunpa KAIKKI ihan kilpailisivat näistä hommista. Onneksi ainakin osa. ;)

Talkoissa lauantaina oli paikalla mukavasti porukkaa. Eniten ilahdutti Aurinko, koska Esteri nyt olisi pilannut ei vain tunnelmaa vaan koko talkoot.

Pihalla saatiin lehtiä haravoitua, raivaussahalla takapäädystä puskaa sileeksi, roskiksen takaa levyroinaa, keittiön kusitin alta lisää roinaa ja mujua peräkärryyn, ruohonleikkurikin tuli paikalle, kottikärryjen renkaat vaihdettiin ihkauusiin ja villiintynyt angervo sai kyytiä josta tuskin toipuu.

Vielä on hommia tiedossa. Mm. rakennuksen talviteloille laitto. Niin ja talven tullen voidaankin ryhtyä sisähommiin. Syysloman alkaessa yläkerran eteinen tulisi maalata. Sen pari kertaa, että kestää käyttöä. Ilmoittautua saa.

Samanlaista ilmaa ja tunnelmaa toivotaan seuraaviinkin talkoisiin. Kiitos kaikille!

Sano Teee

Sano Aaaaa
Sano Älll
Sano Koooo
Sano OOooo
Sano OOOoo ooooo
Sano Teeee

Talkoita on tulossa heti syyskuun viimeisestä viikonlopusta lähtien. Lauantain 29.9 klo 10 (saa tulla aikaisemmin, olla pidempään) aloitetaan… Jollain hommalla. Nehän ei lopu. Pedro päättää mikä olisi työlistalla järkevin ja tärkein homma hoidettavaksi.

Syyslomalla on varmasti jo haravoitavaa, sisällä maalaushommia, keittiön kuistin alaosan tyhjennystä, mahdollisesti suoristusta ja ja ja ja ja… Kaikki ovat tervetulleita. Lapset, seniorit, kummit…

Talkoilla kerätyt omenat on nyt mehustettu ja meillä on 300 litraa mehuja myytäväksi. WAU! Huomenna lähtee lähetys Helsinkiin ja mehuthan säilyvät viileässä aina seuraavaan satoon saakka. Ellei niitä juo. Ja ehkä marraskuussa ne kannattaakin juoda. Mehuista saadulla tuotolla uusitaan pihan aita. Tai ainakin saadaan uusittua joku osa. Toivottavasti piiiiiiiiiiitkä pätkä.

Väriä syksyyn

Uudet kukat ilostuttavat ovella. 

Syksy on täällä, vaikka kukat kukkivatkin ihanina tarhan ulko-oven luona. Pihalla on pyörinyt kaupungin metsäosaston setää tarkastamassa pihalla ja talon vieressä kasvavia puita, isiä korjaamassa aitaa ja portteja, vanhempainyhdistyksen hallituksen jäseniä miettimässä ulkovarastolle paikkaa ja tietenkin 36 tulevaisuutemme Toivoa ja Lahjaa.

Talkoita on tulossa. Niin sisä- kuin ulkohommaa. Paljon pientä puuhaa ja sitten muutama isompi. Onneksi on se oma pallogrilli, että voidaan grillata. Talkoot ovat paljon hauskempia, kun voidaan grillata. Kaikkihan on mukavampaa, kun on evästä. Sen tiesi Viisikko ja sen tietävät aina (kaikella rakkaudella) pikku-lokit. Siis lapset.

Sisällä voisi ja olisi ehkä syytä vähän maalata. Mm. katot, että saisimme lisättyä valoisuutta. Etenkin, kun suuntaamme jälleen pimeää vuodenaikaa kohti. Face liftingiä voisivat kaivata myös ovet ja alakerran paneeli. Yläkerran eteisen lattia maalataan enenn syyslomaa tai syyslomalla. Muut maalauksethan pitää suorittaa perjantaisin. Ettei sitten Eräät mene ja koska ja sitten onkin ihan kädenjälkitapettia …ties missä.

Tarha on saanut koululta käsityönopettaja-Erjan ja oppilaiden kutoman maton. Ja heti piristyi matka pöntölle! Iso kiitos tästäkin. Jo lupasivat tarhalaiset sitten itsekin koululaisina paukuttaa parit matot taas tarhalle. Hyvä. Iloa & valoa kaikille!

Oooo ooo omppu

Kolmessa tunnissa kerättiin huikeat 500 kiloa omenaa! Ja vielä on pari kohdetta ja puuta jäljellä…

Päiväkoti sijaitsee vanhassa kartanorakennuksessa, jonka maat on aikoja, aikoja sitten (silloin kun äiti oli pieni ja oli niitä dinosauruksia eikä polkupyörää oltu keksitty) kaupunki lunastanut. Rakennuksen vaivaistaloksi ja määrännyt pellot niityksi. Siltä ajalta Jalkarannan vanhainkodin puolella aitaa on kamalasti omenapuita.

Niitä on vuosien aikana lapset käyneet hakemassa ja päiväkodin puolelta aitaa myös oksilta poimineet. Lähiruokaa ja vitamiineja. Omenia on aina niin paljon eikä niitä kukaan ole kerännyt, että suurin osa satoa on mädäntynyt niille sijoilleen.

Tänä vuonna mietimme, ettei moista haaskuuta saa antaa tapahtua. Keksimme, että mitä jos tekisimme mehua! Sen myynnille saisimme taas osin rahoitettua aidan uusimista (päiväkotisäännöksien aita on normiaitaa tiiviimpi, korkeampi ja lautaa menee siis enemmän). Lupaa omenien poimimiselle ei nyt herunut ja meinasi tulla tenkkapoo. Idea oli niin hyvä. Ja jos mehut eivät olisi menneet kaupaksi, olisivat lapset saaneet juoda mehut sitten pois.

Muutama statuspäivitys Facebookissa ja meillä oli jo pari pihaa ja useampi puu, jonne olimme tervetulleita poimimaan. Eilen oli sitten tehoiskupäivä ja äkkiä oli 500 kiloa omenaa kerättynä. Vielä on muutama kohde jäljellä ja omenoita tulossa siis ihan huikeasti. Ei haittaa.

Pullojakin on saatu, mutta eihän ne riitä näille. Onneksi niitä voi toki ostaa mehustamolta. Ensi viikolla on mehustusaika ja sitten on pullojen etiketitys ja sitten mehut ovatkin valmiita myytäviksi.

Kun eilen pelastettiin yhdenkin kaatuneen puun elon viimeiset omenat, toivomme samalla että vanhainkodin omenapuista he sitten käyvät hakemassa omenat. Sillä sielläkin puut notkuvat ja ratkeilevat, että joissain ei ehkä ensi vuonna ole kerättävää, jos puiden lastia ei kevennetä.

No meiltä riittää "valkoposkiomenaa" piiraisiin nyt muillekin. Vähän aikaahan se kesti, mutta löytyi se iso ihminen meistäkin. ;)

Eilen oli mukavaa. Oli lapsia, vanhempia ja isovanhempia. Isoja sisaruksia ja pikkusisaruksia. Omppusadetta ja sisäisiäkahdeksasluokkalaisiapoikia puissa sekä tikkailla.

Kiitos!

Esimakua eskareille ekaluokkalaisten touhuista!

Tämän syksyiset ekaluokkalaiset ovat ehtineet jo käsityötunneilla värjätä ihania syksyisiä kankaita käsityöpusseja varten! Nämä ihanat käsityöt odottavat myös eskareita ensi syksynä!

 

Ei olla lyhytnäköisiä

Suomen Kuvalehden pääkirjoitukset ovat aina täynnä suuria ajatuksia.

Yes we can!

Ensi viikon torstaina on ensimmäinen vanhempainilta. Siellä sitten meitä vanhempia infotaan tarhan arjesta jne. Myös vanhempainyhdistys infoaa vanhempia vanhempien roolista. Vanhempainyhdistyshän omistaa tarhan rakennuksen ja meidän vastuihin kuuluvat tilojen lisäksi myös roskiskatos, pihan aita (noin 155 m), portit ja kaikkien direktiivien ja säädösten täyttäminen.

Kesällä itse kukin tunsi suurta huonoaomaatuntoa, ettei ole tehnyt mitään. Itsekin aloin ensimmäiseksi perustelemaan miksei olla keretty, kun jonkun toisen vanhemman näin. Noloa.

Sitten onkin saatu ihan kivasti kaikkea aikaan. Lähinnä nakkilistan ulkopuolelta, mutta juttuja, jotka nekin piti hoitaa. Onneksi Outilla välähti ja soitti kaivuri-Tonille. Pihaa ei olisi lapiolla saatu niin hienoksi. Eikä voimia muuhun olisi sitten jäänytkään. Leikkimökit on hienona ja rakennuskin jo lähes kokonaan maalattu.

Koska tarha on osa myös Steiner-koulua ja meidän tulee nostaa katseemme myös pidemmälle horisonttiin eikä keskittyä vain omaan aikajanaamme, on oltava suunnitelmia ja niitä pitää toteuttaa. Se tarkoittaa yhteistyötä koulunkin kanssa. Esiopetuksen ja päivähoidon kehittämistä. Niin, ettei tarvitsisi ensi vuonna myydä ei-oota. Meidän tulee vastata huutoon. Tarjota lisää sitä mitä ihmiset lapsilleen haluavat. Sitä mitä mekin olemme halunneet. Olkoon se sitten vaikka ihan halaa puuta -meininkiä, mutta äiväkodin tulee olla olemassa – myös lastenlapsillemme.

Kuten taas on nähty, kun useampi osallistuu enemmän saadaan aikaan. Ja kun uskalletaan kysyä, niin muutkin haluavat auttaa. Muutkin ymmärtävät tämän hienouden. Talkoisiin voi pyytää ja pitäisikin pyytää enemmän mummeja ja pappoja, kummeja ja entisiä tarhalaisia. Tosin monestihan he ovat samoja henkilöitä. Kummit entisiä tarhalaisia, mummit ja papat entisiä tarhan vanhempia. Ja siinäpä se: Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Vanhempainyhdistyksen hallituksen naisjaos on päättänyt, että selvitämme EU-tukia rakennuksen korjausta ja remontointia ajatellen, alamme soitella sponsseja (meille käy lavakehikot hyötykasvimaata varten tai ihan vain lavat, maalit sisätilojen freessaukseen, raha työn teettämiseen, villasukat varasukkaosastolle…). Aivan kuten jossain Argentiinassakin päiväkoteja sponssataan. Tai tervehenkisiä urheilijoita, eikä aina niin hyvällä menestyksellä.

Kaikilla on ajasta pulaa, mutta jos tämän tarhan valitsee mitää vähän osallistuakin. Koska siksihän tämän moni valitsee, että tilat ovat sellaiset kuin ovat, piha niin iso kuin on, keittiössä oma kokki, ruoka pitkälti luomua, toiminta sitä mitä se on. Vapaus tuo vastuuta ja velvoittaa.

Mutta talkoissahan on aina ollut hauskaa. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Miksei olisi? Tervetuloa! Jokaisen panos on tärkeä.

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Jos haluat tehdä lahjoituksen, niin tilinumeromme Handelsbankenissa on: FI4531311000567234

Kukkia kenkiin!

Tarhalaisia pyydettiin mukaan Lahden Muotohuoltamon TORI – OON KAUPUNGISSA kukkivaa kenkäinstallaatiota. Tai vanhempainyhdistystä pyydettiin ja onhan lapsille hauska järjestää jotain extraa ja vielä jotain mitä voi ihastella osana isompaa kokonaisuutta.

Huh huh! Hienosti olivat lapset malttaneet odottaa, että ylimääräisen ohjelman vetäjät ehtivät paikalle. Olin jo melkein varma, että kukat on istutettu, kun ehdimme paikalle. Mutta ei, sentään.

Ei siinä nokat kauaa tuhisseet, kun kaikki kengät oli käytetty ja melkein kaikki kukatkin. Vaan ei huolta! Uusia kenkiä saadaan aamuksi ja huomiseksi ehkä kukkiakin.

Huomenna alkaa uusi vuosi

On suorastaan Pieni Ihme, että jollain säilyy se oma ja alkuperäinen tossupipolapaskori aina aikuisuuteen asti. Ihanaa.

Huomenna aamulla kirmataan virallisesti päiväkodin eli tarhan portista sisään. Tasoitetun pihan poikki, uutta liuskekivipolkua pitkin. Lähes atropoloogisista kaivauksista löydettyjä portaita pitkin ulko-ovesta sisään. Kun kaikki leikkimökit ovat (melkein) maalattu ja nurmi trimmattu, julkisivu vihdoin maalattu toiseen kertaan, kuin juhlapäivänä kuuluukin olla. Keittiössä on kahdesti uuden maalin saanut lattia, Peiponpesä on freessattu kadehdittavaan kuntoon. Alakerran lastenvessassa uusi hana ja uusi (pyykkihuoneen) lavuaari ja takavessassa taidolla ja etenkin tunteella asennettu wc-pöntönkansi.

On uusiauusia kavereita, on uusia pikkusiskoja ja -veljiä remmissä ja on on niitä samoja wanhoja mahtavia tyyppejä. Mitä kaikkea jokainen on oppinut ja kokenut pitkän lapsuudenkesän aikana! Wau!

Herkkää. Suuria tunteita. Niin pienille ihmisentaimille kuin meille ei enää niin nuorille koivuille. Olkoon tuleva vuosi niin pienille kuin suurille hieno, opettavainen, täynnä kaikkia tunteita ja voimistuvaa yhteishenkeä!

Let's get the party started.

Uusi piha

Tämä näytti vielä eilen hyvälle, verrattuna millainen se sitä ennen oli. Ja sehän oli ihan viidakko.

Arvilan Tonin kaivuri. Wau!

Tänään iltapäivällä on selkeästi tapahtunut ihme. Miksi muuksikaan sitä voisi kuvailla. Pihalle on vuosien saatossa kerääntynyt NIIN paljon hiekkaa ja uutta hiekkalaatikkohiekkaa on kipattu vanhojen päälle, että rakennuksen kivijalkakin oli mennyt etupuolella piiloon.

Sivustan puoli oli kasvanut umpeen. Varsinkin, kun ko. ovea ei enää käytetty, vuosiin. Siellä on nyt useampana päivänä seisottu ja mietitty millä voimilla sitä jaksettaisiin sekin kitkeä ja saada tasoitettua.

On lapioitu hikipäässä ja on tuntunut ettei hiekka liiku oikeastaan mihinkään. Ajatellut, että se valuu sormien läpi ja katoaa kuin paukku Saharaan, kun lapset tulevat ja lastentarmolla levittävät hiekat vanhoille sijoilleen. Eli just mikä ei olisi hyvä puurakennukselle.

Mutta. Tarvitaan vain yksi Toni ja kaivuri. Huh huh!

Nyt vielä keittiön verantaan keltasta pintaan ja suoristus ja ikkunat ja ja ja… Koska tämä piha ansaitsee sen.

Jotain tämmöistä me tarvittiin. Jeesiä, potkua persiille, psyykkistä buustia repästä vielä ainakin pari juttua, näkyvää muutosta ja tajunnan räjäyttävää ihmettä. Eihän tonne pihalle pysty menemään, kun tietää että joutuu tunnekuohuun. Me ollaan niin otettuja.

Mitä tästä voi sanoa kuin, että IHANA! Eihän lapioinnilla olisi ollut kuin loputonta määrää, ennen kuin tohon oltaisiin päästy. Kiitos Toni ja Kaivuri!

Joukon voima

Tänään on taas talkoiltu, henkilökunta palannut töihin eli valmistelemaan paikkoja maanantaita varten. On maalattu sisällä (henkilökunta) ja ulkona (me vanhemmat), asennettu uusia hanoja ja lavuaareja, korjattu hiekan alta arkeoloogisilla kaivauksilla löydettyjä rappuja, asennettu wc:n kansia, haettu keittiöön muovimattoa, maaleja, lavuaaria, käyty koululta pummimassa vanhaa ilmoitustaululevyä ja mitä kaikkea.

Kari siellä ja Kari täällä. Kiitokset Kari-papalle taas tästäkin päivästä!

Empiirinen testi osoitti, että kun on useampi maalari, niin tulee nopeammin valmista.

Lapsilta vietiin lavuaarikin! Ja saivat uuden tilalle.

Tässä yksi päivän pikku homma. Ja syntymäblondi hoiti sen ihan itse. Soittamatta kertaakaan kelleen.

Hiekan alta löytyi ne ihan alkuperäiset eli siis vintage-raput! Siis jo viime viikolla. 

Ja huomenna jatketaan! Puolenpäivän jälkeen saapuvat kaivuritkin paikalle ja hiekkapihan kallistuksia vedetään uuteen uskoon, kipataan isoimpiin kuoppiin uutta multaa, maalataan loppuun talo ja kolmas leikkimökki ja ja ja ja ja ja…

Talkoisiin saa AINA ottaa lapset, mummot, papat ja kummit ja eväät  ne – ovat aina vapaata riistaa ja kaikille. Etenkin lapsille. Kahvia aikuisille.

Vappurieha

Tervehdys  kaikille! 

Vihdoin ja viimein kuvasatoa suuren suosion saavuttaneesta vappuriehasta! Kivaa oli kaikilla ja osallistujamäärä oli ilahduttavan suuri! Kasvomaalausta, suklaamunien etsintää, hyvää musiikkia, lämmintä keittoa, vappumunkkeja, simaa ja tietysti iso joukko positiivista päiväkotiporukkaa! Kiitos juhlaväelle!

Suklaamunien etsintä alkakoon!

Kyllä tuli lapsiin vauhtia, kun etsintälupa tuli!

Saaliin jakoa.

Kauniit kasvomaalausmallit!

Seuraa meitä Bloglovingissa

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3939441/?claim=hmvh2ya5exa">Follow my blog with Bloglovin</a>

Ihan vain uteliaisuuttasi tai… muuten vain. Lupaan että vähän skarppaamme tässäkin ja tuomme esiin kuulumisia ja miten vaikkapa Sadonkorjuujuhla etenee.

Vielä on talkoita jäljellä

Kesä ehkä on jo osin ehkä osi, mutta talkoissa päästään vasta vauhtiin. Ja syytähän onkin, kun vähän on jääneet hiljaisiksi ja tänne loppukesään. Alla on päivitetty nakkilista, josta näkee kaikki mitä on kuitenkin tehty ja poikettu jopa listalta. Sillä sieltä puuttuu kokonaan:

- Pihan hiekkojen siirto rakennuksen einustalta pois, eli kaadon korjaus. Käsin & koneilla.

- Sisääntulon uusi liuskekivetys (vanhoista löytyneistä kivistä)

Lisäksi on pidetty etanoiden raveja ja toukan kiipeilyharjoituksia ja yleistä häröpalloa. Lapsille erityiskiitos erittäin reippaasta ja tarmokkaasta asenteesta.

Maalari maalas

Talkoot ovat jääneet nyt vähän taka-alalle. Tai mistä minä tiedän! Ehkä jotkut reippaat ovatkin rykäisseet. Niin tai näin, mutta itsellä olisi puolet keittiön lattianmaalausta edessä ja keittiön verannan aluksen tyhjennys, ainakin. On muuten melko pieni luukku, sekin.

Sitten olisi sitä nk. kaikkea pientä. Jokaiselle jotakin, sanos.

Leikkimökkien maalaukseen voisi hyödyntää ehkä mm. näitä vinkkejä.

Steiner-koulusta radio Bassolla

Toimistoradio 07.06.12 - Haastattelussa Päivi Kallius ja Jarno Paalasmaa by Bassoradio

Oheisesta linkistä pääsee radio Basson haastatteluun, joka vaikuttaa varsin hyvältä. Hyviä kysymyksiä ja puhetta.

Eskarilaisten veistojakson U-P-E-I-T-A kaarnalaivoja!

The Nakkilista 2012

Hanna tässä moi! Koska eilen vietimme tarhan jälleen niin sydämet sulattavia kevätjuhlia, niin samalla kaikille jaettiin koreihin The Nakkilista 2012, eli tämän kesäkauden To Do -lista. Ja se on kyllä pitkä, mutta se lyhenee kun tehdään. Ja tarkkasilmäisimmät huomasivatkin jo, että osa hommista on tehty.

Mutta vielä olisi paljon hommia tehtäväksi. Isommalla porukalla talkoissa on mukavampaa ja mukana tulevilla työnjohtajillekin löytyy sitten paremmin pihalle seuraa. Lastenvahtihomma on siis erittäin tärkeä osa onnistuneita tarhan talkoita. Siihen hommaan sopivat toimivat silmäparit ja henkilö, joka tulee lasten kanssa toimeen.

Kummit ja mummit, ukit ja vaarit mukaan myös. Mitä useampi talkoolainen, sitä nopeammin saadaan valmista. Nämä hommat tänä kesänä, niin ensi kesänä jaksetaan tehdä sitten vain Se Aita. Eihän sitä ole edes 200 metriä.

Eväät mukaan ja vaikka päikkäriteltta pihalle! Kesätalkoot saa tulla!

Luonnontieteellisiä löytöjä

Kuvassa dinosauruksen luita, jotka on nyt toimitettu oikeaan osoitteeseen.

Tarhan pihalla tehdään ns. Löytöjä. Leppäkerttujen, pörriäisten, koppakuoriaisten, kotiloetanoiden ja matojen lisäksi (lintuja ja kiviä nyt unohtamatta) tarhan pihalta löytyy… dinosauruksen luita! Kyllä. Mitä muutakaan.

Ja koska tarhan lapset ovat kovasti fiksuja sekä nokkelia, niin "Äiti, nyt nää tarvitsee lähettää sinne Helsinkiin, sinne Luonnontieteelliseen museoon. Koska MISTÄ muualta ne niitä dinosauruksen luita saisi?!". Kirjekuorikin oli jo kirjoitettu valmiiksi ja niine hyvineen se läksi. Löytöpaikka muistettiin kirjoittaa kuoreen ja kyllähän tosta nyt määränpäänkin näkee. "Kai ne nyt Postissa tietää m i s s ä Luonnontieteellinen museo on?! Sehän on siinä hirvipatsaan vieressä". Totta.

Ennen muinoin Jalkarannassa

Ihan kuin siellä olisi… Nina, Pinja, Kaija ja Maija!

Jalkaranta seuran kätköistä on löytynyt tämmöinen kuva. Kyllä! Siinä on tarhamme entinen ja uljas veranta kuisteineen ja pylväineen kaikkineen. On se upea.

"Keiloja" on otettu malleiksi ja porraskivetkin ovat tallessa, että… Kunhan nyt tänä kesänä se aita, niin jo seuraavana jos tämä tehtäisiin. ;)


Miksikäs ei!?

Jos pienenä muutaman kymmenen metrin hiekkatie tuntui Silkkitieltä, niin miltä tuntuisi joka aamu kulkea tästä tarhapäivää viettämään? Huiskutella portailta hakijoille kuin kuninkaalliset konsanaan.

No. Aloitetaan aidasta ja josko vähän ikkoidenkin rapsuttelua kerettäisiiin tekemään.

Aidan kimppuun

Work Hard – Hard Work.

Aita alkaa olla jo sen verran haperossa kunnossa, että on aika tarttua töihin. Ettei ensi talvena lapset mene siitä yli missä aita on matalin – tai jo kaatunut.

Siispä tiedossa on AITATALKOOT (eikä ihan yhdet tai kahdet).


Aitamalleja vanhempainyhdistyksen hallitus on vertaillut, ottanut tarjouksia laudasta ja tukipylväistä, miettinyt mikä olisi paras tapa ja mitannutkin sitä nykyistä aitaa.

Aikaisemmista vuosista jo viisastuneina talkoohommat aloitetaan toukokuussa ja talkooviikonloppuja on kaikkina kesäkuun viikonloppuina. Toki arkena myös saa ja voi ja moni tekeekin. Heinäkuussakin toki saa tehdä hommia, jos silloin paremmin sopii, mutta isoimmat rykäisyt teemme kesäkuussa. Yhteisvoimin ja talkooeväin.

Kukaan saa ottaa lapset ja pyrimme, että paikalla on aina muutama silmäpari juuri lapsia kaitsemassa. Eli aina ei tarvitse hikoilla (vaikka eihän se lasten vahtiminen kevyintäkään hommaa ole). Talkoisiin saa ja voi ja joskus onkin hyvä ottaa se näppärä appiukko tai velimies tai sisko, kummi tai vaikka kaima.

Hallitus näkee, että nyt tehdään aita, joka sitten kestää, vaikka sitä päin vähän juostaisiinkin, vuosia ja vuosia, siitä ei hevin yli mennä, portit pysyvät salvoissaan ja aidan visuaalinen tunnelmakin on ns. ajanhenkeen. Eli talon ajanhenkeen.

Nimikoikaa siis työhansikkaanne. Olkoot säät meille suotuisat!