Uusi piha

Tämä näytti vielä eilen hyvälle, verrattuna millainen se sitä ennen oli. Ja sehän oli ihan viidakko.

Arvilan Tonin kaivuri. Wau!

Tänään iltapäivällä on selkeästi tapahtunut ihme. Miksi muuksikaan sitä voisi kuvailla. Pihalle on vuosien saatossa kerääntynyt NIIN paljon hiekkaa ja uutta hiekkalaatikkohiekkaa on kipattu vanhojen päälle, että rakennuksen kivijalkakin oli mennyt etupuolella piiloon.

Sivustan puoli oli kasvanut umpeen. Varsinkin, kun ko. ovea ei enää käytetty, vuosiin. Siellä on nyt useampana päivänä seisottu ja mietitty millä voimilla sitä jaksettaisiin sekin kitkeä ja saada tasoitettua.

On lapioitu hikipäässä ja on tuntunut ettei hiekka liiku oikeastaan mihinkään. Ajatellut, että se valuu sormien läpi ja katoaa kuin paukku Saharaan, kun lapset tulevat ja lastentarmolla levittävät hiekat vanhoille sijoilleen. Eli just mikä ei olisi hyvä puurakennukselle.

Mutta. Tarvitaan vain yksi Toni ja kaivuri. Huh huh!

Nyt vielä keittiön verantaan keltasta pintaan ja suoristus ja ikkunat ja ja ja… Koska tämä piha ansaitsee sen.

Jotain tämmöistä me tarvittiin. Jeesiä, potkua persiille, psyykkistä buustia repästä vielä ainakin pari juttua, näkyvää muutosta ja tajunnan räjäyttävää ihmettä. Eihän tonne pihalle pysty menemään, kun tietää että joutuu tunnekuohuun. Me ollaan niin otettuja.

Mitä tästä voi sanoa kuin, että IHANA! Eihän lapioinnilla olisi ollut kuin loputonta määrää, ennen kuin tohon oltaisiin päästy. Kiitos Toni ja Kaivuri!