Ennen muinoin Jalkarannassa

Ihan kuin siellä olisi… Nina, Pinja, Kaija ja Maija!

Jalkaranta seuran kätköistä on löytynyt tämmöinen kuva. Kyllä! Siinä on tarhamme entinen ja uljas veranta kuisteineen ja pylväineen kaikkineen. On se upea.

"Keiloja" on otettu malleiksi ja porraskivetkin ovat tallessa, että… Kunhan nyt tänä kesänä se aita, niin jo seuraavana jos tämä tehtäisiin. ;)


Miksikäs ei!?

Jos pienenä muutaman kymmenen metrin hiekkatie tuntui Silkkitieltä, niin miltä tuntuisi joka aamu kulkea tästä tarhapäivää viettämään? Huiskutella portailta hakijoille kuin kuninkaalliset konsanaan.

No. Aloitetaan aidasta ja josko vähän ikkoidenkin rapsuttelua kerettäisiiin tekemään.

Aidan kimppuun

Work Hard – Hard Work.

Aita alkaa olla jo sen verran haperossa kunnossa, että on aika tarttua töihin. Ettei ensi talvena lapset mene siitä yli missä aita on matalin – tai jo kaatunut.

Siispä tiedossa on AITATALKOOT (eikä ihan yhdet tai kahdet).


Aitamalleja vanhempainyhdistyksen hallitus on vertaillut, ottanut tarjouksia laudasta ja tukipylväistä, miettinyt mikä olisi paras tapa ja mitannutkin sitä nykyistä aitaa.

Aikaisemmista vuosista jo viisastuneina talkoohommat aloitetaan toukokuussa ja talkooviikonloppuja on kaikkina kesäkuun viikonloppuina. Toki arkena myös saa ja voi ja moni tekeekin. Heinäkuussakin toki saa tehdä hommia, jos silloin paremmin sopii, mutta isoimmat rykäisyt teemme kesäkuussa. Yhteisvoimin ja talkooeväin.

Kukaan saa ottaa lapset ja pyrimme, että paikalla on aina muutama silmäpari juuri lapsia kaitsemassa. Eli aina ei tarvitse hikoilla (vaikka eihän se lasten vahtiminen kevyintäkään hommaa ole). Talkoisiin saa ja voi ja joskus onkin hyvä ottaa se näppärä appiukko tai velimies tai sisko, kummi tai vaikka kaima.

Hallitus näkee, että nyt tehdään aita, joka sitten kestää, vaikka sitä päin vähän juostaisiinkin, vuosia ja vuosia, siitä ei hevin yli mennä, portit pysyvät salvoissaan ja aidan visuaalinen tunnelmakin on ns. ajanhenkeen. Eli talon ajanhenkeen.

Nimikoikaa siis työhansikkaanne. Olkoot säät meille suotuisat!

Uutta ja vanhaa

Kun kevät juoksee kohti kesälaitumia, niin osa tarhalaisista juokseekin sitten seuraavaksi koulun pihalle! Höperöistä tulee ekaluokkalaisia, ISOJA!

Niin se virta kulkee. Iloisesti pulputtaen ja pöllejä mukanaan kuljettaen, ali lukuisten siltojen. Sanos.

Syksyllä uudet tarhalaiset ja eskarit aloittavat sitten taas Sammalsuonkadulla. Tulee entuudestaan tuttuja perheitä taas kuvioon, vanhoja leikkikavereita, ihan uusia kavereita ja ryhmät uudistuvat jälleen uusilla synergioilla.

Kun yhdet ottavat omat korinsa mukaansa koululle, toiset saavat ihan uutukaiset uudet ja Jotkut säilyttävät saunakamarin nurkassa siinä wanhassa Omassa Korissaan vishyä. Mikäs se paremmin saunan kanssa maistuisikaan kuin iloisesti kupliva vesi. Elämän eliksiiri.

Se Ken arvaa

Ken arvaa paljonko metreissä tarhan pihaa ympäröi aita?

Se on nyt kertaalleen mitattu, mutta yllättävää kyllä näin jo valoisana aikana lasermitta ei olekaan se kätevin väline. Joten joudumme joko A) keskiyön pimeydessä tekemään uusinta mittauksen tai B) käyttämään nk. rullamittaa. Ai niin, onhan toki vielä mahdollisuus C olemassa: 10 metrin nyöri.

Mutta se joka arvaa parhaiten, voittaa… jotain multimahtavaa!