The Talkoot 8.–9.6.2013

Nyt on kesäfestareiden kunkku käsillä! Aitatalkoissa riittää kaikenlaista puuhaa. Ei tarvitse olla rakennusmestari osallistuakseen. On myös kottikärryn työntämistä, lapio hommia, lastenvahteijuttuja, kahvinkeittöä, paikkojen siistimistä lopuksi…

Tässä alustava työlista, joka elää tietenkin säiden ja muiden tilanteiden kanssa:

- Ensin puretaan vanha aita

- Tolppien linjaus ja paikkojen merkkaus kaivurille

- Kuuluisa Joku pilkkoo ilmastointiputkea 80 cm pätkiksi

- Kaivuri kaivaa kuopat tolppia varten, Minnan isä Kari tulee työmaalle kaivurin kanssa samoihin aikoihin

- TÄSSÄ TAI JOSSAIN VÄLISSÄ LOUNASTA

- Yksi tekee betonia myllyllä

- Osa asentaa putkia

- Maata putken ympärille ja kastelu + tasaus täryttimellä tms

- KAHVIA

- Betonit putkiin

- Tolpanjalka putkeen "roikkumaan" esim. pitkien naulojen avulla ja  tarkistus vatupassilla suoraan (putki pidempi, kuin tolpanjalka)

- Työmaa-aidan asennus

- Himaan

Minna on hankkinut
- linjalangan ja tehnyt solmut 2 metrin välein helpottamaan mittausta
- merkkausmaalin

Late tuo talkoisiin ja vie sunnuntaina pois:
- Rälläkän putken katkojalle
- Vesiletkua sen 100 metriä maan tiivistystä varten
- Jatkoroikan betonimyllyä varten
- Vatupassin tolpanjalkojen asentajalle
- Lapion betonin myllyttäjälle

- Aidan tekoa varten oma ruuvinväännin on hyvä olla mukana.

- Lasten leikitystä/vahtimista/heidän kanssa hommien tekoa sivummalla.


- Talkoisiin on hankittu talkoovakuutus

JOS HUOMAAT LISTASSA AUKKOJA TMV., NIIN HIHKAISE! Kiitos!

Ensimmäiset oikeat aitatalkoot 2013

Konsertissa osaa jännitti myös seuraavan päivän sää. Sataako ja kuinka paljon. "No, maalataan sitten edes jotain sisällä", tarkoittaen siis kaapin ovia, rappujen kaiteita tai kattoja – sillä sitäkin hommaa kyllä riittää.

No, maalasimme Keijunkolon kaappien ovet ja alakerran käytävän panelit kolmannen kerran, mutta sitten saatiin aikaan "vähän" muutakin.

Aivan käsittämättömän hienoa nähdä miten – ei edes niin isolla porukalla – saadaan aikaan aivan käsittämättömän paljon! Upeaa, fantastista ja hienoa!

Lautakasa nimittäin näytti vähän uuvuttavalta. Voi huokaus, mitäs me näillä laudoilla ja saadaankohan me nämä nyt sahattua edes osin…

Hyvältähän tää näyttää!

Ja mitä! Kaikki laudat saatiin sahattua ja valmiita aitaelementtejäkin tehtyä useampi ja kaiken kukkuraksi vielä …miksi sitä nyt kutsutaan: aitasablunakehikkoaihio, millä elementtien teko käy entistä helpommin!

 

Jokainen löysi itselleen sopivaa ja mieluisaa hommaa. Keittiöstä ruuanlaittoa, nukkarista päikkärisadun lukemista, ulkoa sirkkelöintiä, maalausta, saatiin syötyä eilisenpäivänpullia loppuun, lapset saivat muistojen laatikkoihinsa Sen Kesän Ensimmäisen Päivän, jolloin voi juosta auringossa ja heittää lennossa takin nurtsille, keinusta lennättää saappaat niin pitkälle kuin ne vain kieppuvat ja tuntea kesän tuoksu nenässään.

Aivan mahtava päivä.

Erityiskiitos reippaille isille ja äideille ja lapsille!

Tällä viikolla jatketaan siihen mihin jäätiin. Nyt elementtien teko on helpompaa ohjeiden kanssa ja sillä …kehikolla.

Aidasta tulee niin hieno!

Äitienpäiväkonsertti

 Lapset ovat suloisia ja ihania, mutta niin myös monesti ihan oikeasti aikuiset ihmiset.

Päiväkodin vanhempainyhdistyksen jäejestämä äitienpäiväkonsertti tuli jälleen vähän puskista (kun kaikilla on - oho! - ns. Kaikkea: lapset, työ, arki…), mutta yhteisvoimin kaikki sujui. Ihan hyvin.

Kaikkia jännitti.

Aikuisia se tuleeko ketään. Onko kahvia ja pullaa tarpeeksi? Miten mehujen kanssa käy? Muistaako kukaan tulla buffettiin? Tarhan tätejä varmasti se ketä lapsista jännittää eniten ja kuinka monia jännittää ja lapsia tietenkin myös.

 Konsta Hietanen & The Band veti hyvin ja Konsta oli tehnyt tarhalle ihan oman laulunkin. Sanoja tässä odotellessa, niin voidaan opetella se kaikki.

Hauskaa oli huomata kuinka lasten jännitys paikoin suli silmissä. Kun Konsta ja pojat lopettivat eräskin kommentoi: "Hyvä, ne lopetti! NYT on MEIDÄN vuoro!". Kuinka upeasti lastenkin esitys menikään!

WAU!

Ja miten lapsiparvi oli lähteä kuin lintuparvi liikkeelle, kun Konsta erehtyi myöhemmin sanomaan "Nyt lapset voivat mennä… syömään vaikka pullaa!", hurjaa. No. Lapset kääntyivät vielä takaisin paikoilleen ja pullaa riitti kaikille.

Ihanan symbolisenkin jäljen jättivät Lahden Mieskuoron Poikakullat. Konsertissa esiintyi monta sukupolvea laulunystäviä ja taitavia lauluja. Laulut olivat erilaisia, mutta silti kaikki jaksoivat hyvin ja osasivat arvostaa toisiaan.

Ehkäpä ensi vuonna taas.

Kiitos!