Lahden Rudolf Steiner -päiväkodin vanhempainyhdistys perustettiin 2009, kun Lahden kaupunki ei enää katsonut aiheelliseksi pitää päiväkotirakennuksesta huolta. Nyt vanhempainyhdistys omistaa kauniin puurakennuksen, kunnostaa sitä ja vaalii sen kuntoa. Talkoilla, yhdessä tekemällä ja varoja keräämällä. Tervetuloa kurkistamaan päiväkotimme arkeen, talkoisiin ja historiaan!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Sano Teee

Sano Aaaaa
Sano Älll
Sano Koooo
Sano OOooo
Sano OOOoo ooooo
Sano Teeee

Talkoita on tulossa heti syyskuun viimeisestä viikonlopusta lähtien. Lauantain 29.9 klo 10 (saa tulla aikaisemmin, olla pidempään) aloitetaan… Jollain hommalla. Nehän ei lopu. Pedro päättää mikä olisi työlistalla järkevin ja tärkein homma hoidettavaksi.

Syyslomalla on varmasti jo haravoitavaa, sisällä maalaushommia, keittiön kuistin alaosan tyhjennystä, mahdollisesti suoristusta ja ja ja ja ja… Kaikki ovat tervetulleita. Lapset, seniorit, kummit…

Talkoilla kerätyt omenat on nyt mehustettu ja meillä on 300 litraa mehuja myytäväksi. WAU! Huomenna lähtee lähetys Helsinkiin ja mehuthan säilyvät viileässä aina seuraavaan satoon saakka. Ellei niitä juo. Ja ehkä marraskuussa ne kannattaakin juoda. Mehuista saadulla tuotolla uusitaan pihan aita. Tai ainakin saadaan uusittua joku osa. Toivottavasti piiiiiiiiiiitkä pätkä.


Väriä syksyyn

Uudet kukat ilostuttavat ovella. 
Syksy on täällä, vaikka kukat kukkivatkin ihanina tarhan ulko-oven luona. Pihalla on pyörinyt kaupungin metsäosaston setää tarkastamassa pihalla ja talon vieressä kasvavia puita, isiä korjaamassa aitaa ja portteja, vanhempainyhdistyksen hallituksen jäseniä miettimässä ulkovarastolle paikkaa ja tietenkin 36 tulevaisuutemme Toivoa ja Lahjaa.

Talkoita on tulossa. Niin sisä- kuin ulkohommaa. Paljon pientä puuhaa ja sitten muutama isompi. Onneksi on se oma pallogrilli, että voidaan grillata. Talkoot ovat paljon hauskempia, kun voidaan grillata. Kaikkihan on mukavampaa, kun on evästä. Sen tiesi Viisikko ja sen tietävät aina (kaikella rakkaudella) pikku-lokit. Siis lapset.

Sisällä voisi ja olisi ehkä syytä vähän maalata. Mm. katot, että saisimme lisättyä valoisuutta. Etenkin, kun suuntaamme jälleen pimeää vuodenaikaa kohti. Face liftingiä voisivat kaivata myös ovet ja alakerran paneeli. Yläkerran eteisen lattia maalataan enenn syyslomaa tai syyslomalla. Muut maalauksethan pitää suorittaa perjantaisin. Ettei sitten Eräät mene ja koska ja sitten onkin ihan kädenjälkitapettia …ties missä.

Tarha on saanut koululta käsityönopettaja-Erjan ja oppilaiden kutoman maton. Ja heti piristyi matka pöntölle! Iso kiitos tästäkin. Jo lupasivat tarhalaiset sitten itsekin koululaisina paukuttaa parit matot taas tarhalle. Hyvä. Iloa & valoa kaikille!


lauantai 1. syyskuuta 2012

Oooo ooo omppu

Kolmessa tunnissa kerättiin huikeat 500 kiloa omenaa! Ja vielä on pari kohdetta ja puuta jäljellä…
Päiväkoti sijaitsee vanhassa kartanorakennuksessa, jonka maat on aikoja, aikoja sitten (silloin kun äiti oli pieni ja oli niitä dinosauruksia eikä polkupyörää oltu keksitty) kaupunki lunastanut. Rakennuksen vaivaistaloksi ja määrännyt pellot niityksi. Siltä ajalta Jalkarannan vanhainkodin puolella aitaa on kamalasti omenapuita.

Niitä on vuosien aikana lapset käyneet hakemassa ja päiväkodin puolelta aitaa myös oksilta poimineet. Lähiruokaa ja vitamiineja. Omenia on aina niin paljon eikä niitä kukaan ole kerännyt, että suurin osa satoa on mädäntynyt niille sijoilleen.

Tänä vuonna mietimme, ettei moista haaskuuta saa antaa tapahtua. Keksimme, että mitä jos tekisimme mehua! Sen myynnille saisimme taas osin rahoitettua aidan uusimista (päiväkotisäännöksien aita on normiaitaa tiiviimpi, korkeampi ja lautaa menee siis enemmän). Lupaa omenien poimimiselle ei nyt herunut ja meinasi tulla tenkkapoo. Idea oli niin hyvä. Ja jos mehut eivät olisi menneet kaupaksi, olisivat lapset saaneet juoda mehut sitten pois.

Muutama statuspäivitys Facebookissa ja meillä oli jo pari pihaa ja useampi puu, jonne olimme tervetulleita poimimaan. Eilen oli sitten tehoiskupäivä ja äkkiä oli 500 kiloa omenaa kerättynä. Vielä on muutama kohde jäljellä ja omenoita tulossa siis ihan huikeasti. Ei haittaa.

Pullojakin on saatu, mutta eihän ne riitä näille. Onneksi niitä voi toki ostaa mehustamolta. Ensi viikolla on mehustusaika ja sitten on pullojen etiketitys ja sitten mehut ovatkin valmiita myytäviksi.

Kun eilen pelastettiin yhdenkin kaatuneen puun elon viimeiset omenat, toivomme samalla että vanhainkodin omenapuista he sitten käyvät hakemassa omenat. Sillä sielläkin puut notkuvat ja ratkeilevat, että joissain ei ehkä ensi vuonna ole kerättävää, jos puiden lastia ei kevennetä.

No meiltä riittää "valkoposkiomenaa" piiraisiin nyt muillekin. Vähän aikaahan se kesti, mutta löytyi se iso ihminen meistäkin. ;)

Eilen oli mukavaa. Oli lapsia, vanhempia ja isovanhempia. Isoja sisaruksia ja pikkusisaruksia. Omppusadetta ja sisäisiäkahdeksasluokkalaisiapoikia puissa sekä tikkailla.

Kiitos!