Lahden Rudolf Steiner -päiväkodin vanhempainyhdistys perustettiin 2009, kun Lahden kaupunki ei enää katsonut aiheelliseksi pitää päiväkotirakennuksesta huolta. Nyt vanhempainyhdistys omistaa kauniin puurakennuksen, kunnostaa sitä ja vaalii sen kuntoa. Talkoilla, yhdessä tekemällä ja varoja keräämällä. Tervetuloa kurkistamaan päiväkotimme arkeen, talkoisiin ja historiaan!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Perheviiri, mayamaja, punamaja…

…erämaja, lempimaja ja tarvikkeita. Valitse majakangas ja nyörejä, hanki hernepusseja ja palkitse itsesi argentinalaisella jäätelöllä!

Viirinauhojen hinta on 2 € / viiri. Eli niin monta kuin nauhassa on viirejä kerrot 2 ja saat hinnan. Majakankaiden hinnat vaihtelevat koon mukaan. Muutamat kankaat soveltuvat hyvin myös ulkokäyttöön.

Sunnuntaina 11–15 Eeronkadulla, Lahden Steiner -koululla nähdään!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen kärpänen nähty

Tarhan alakerrassa on nähty luotettavien ötökkätutkijoiden mukaan kevään ensimmäinen kärpänen ikkunoiden välissä keskiviikkona 14.3.

Kevät alkaa siis lähestyä ja piha muuttua AH! niin ihanaksi lits läts löllöksi, että vesikanavien tekoon vain kaikki, yksissä tuumin.

Kurakamppeet siis testiin (onko sopivat, ehjät…) ja tarhalle.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kuka susta tulee?

Isona.

Tänään Lahden Steiner -koululla oli crème dela crème kuuntelemassa Lahden Steiner -koulun juhla-/voimistelu/monitoimisalin varainkeruuhankkeesta, sen ympärille syntyneestä kannatusyhdistyksestä, koulun ja päiväkodin syntyhistoriasta sekä siitä mitä eväitä Lahden Steiner -koulun käyneet, nyt jo vahvasti aikuiset, entiset oppilaat kokevat koulusta saaneensa eväitä elämään.

Ja totta se on. Minkä kintuillaan pienenä takoo lorujen tahdissa itseensä – se myöhemmin teini-iän renesanssissa päähän kihahtaa! Aakkoset eivät ole vain aakkosia, vaan niilläkin tulisi olla sisältö. Ei kannettu valo taloa valaise eikä kannettu vesi kaivossa pysy.

Samalla hetkellä on Helsingin Sanomien verkossa julkaistu artikkeli Aivotutkija: Ammatin joutuu valitsemaan liian varhain.


"Müller on tavannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat vasta aikuisena löytäneet omat kykynsä. Ihminen ei ole tunnistanut taitojaan, koska ei jostakin syystä ole päässyt testaamaan niitä. Joku voi esimerkiksi pitää itseään huonona matematiikassa, koska teoreettinen oppi ei mene perille.


Müllerin mukaan kykyjen löytyminen kaipaa aivojen kutittelua, jota kouluissa voitaisiin lisätä yhdistämällä toisiinsa enemmän teoriaa ja käytäntöä ja eri aineiden oppitunteja."

Totta! Oppiiko puutarhanhoitoa tai lastenkasvatusta parhaiten kirjasta lukemalla vai tekemällä ja mukana elämällä?

Saku Tuomisen nyt kovasti esillä oleva ajatus työmaailman murroksesta on myös mielenkiintoinen sekä tervetullut. Yllättäen siinä on paljon jotain tuttua. Sellaista jota toivoisi yleisesti niin työ- kuin kouluympäristöihinkin.

Ajatussarjaan voisi liittää vielä HS.fi:n Jari Kaaron kolumnin Seiniin tuijottelemisen taito. Sieltä voisi tähän heti nostaa yhden hyvän kiteytyksen:

"Vähä vähältä, pakottamatta, vailla tietoista tavoittelua tai huomattavaa ponnistelua." – Herman Spencer

Kukaan ei ole koskaan valmis eikä tarvitsekaan olla. Siksi on ihana kuulla lapsen päiväkodin kehityskeskustelussa, että "antaa sen leikkiä nyt rauhassa" ja "hänessa on on niin hienosti sitä elämäniloa". Se riittää. Sehän on jo paljon!

Tärkeintä on, että Hänestä tulee ja hän on onnellinen.

Virvon varvon

Päiväkodilla/tarhalla ovat lapset taas ahkeroineet virvonvarvonvitsoja sekä harjoitelleen esityksiä naapurin Tapanilanvanhainkodin showun.

Kuten kuvasta näkyy, vitsoista tuli hienoja ja niitähän on paljon enemmän vielä! Että kaikille riittäisi. Viime vuonna osa lapsista virpoi ei kerran, ei kahdesti, vaan peräti kolme kierrosta.

Meistä jokainen tietää, että lapsille tällaiset esiintymiset ovat positiivisia kokemuksia, kun yleisö osaa arvostaa ja vilpittömästi ilahtuu. Showta voisi kutsu win-win tyyppiseksi.

Iloinen ja terve lapsuus

Kevätmyyjäiset siis ovat ovella. Kylkiäisenä pääsee tutustumaan Lahden Jalkarannan Steiner-koulun tiloihin, myyjäishulinaan, kuuntelemaan luennoille mainoksen aiheista, syömään Caminiton ah'niin ihanaa argentinalais-kouvolalaista jäätelöä ja muuten vain viihtymään.

Eräs äiti tajusi varata jäätelönmyyntivuoron itselleen ja tytärilleen. Voi pojat, kuinka Sen äidin pisteet nousivat! ;P

Tarhalta myynti on tulossa ainakin kankaisia viirilippusiimanauhoja, joilla voi koristella arjen ja juhlan, huoneen ja majan. Niin ja siis majakankaita, jotka tarjoavat majanrakennukseen uusia ulottuvuukisa, niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Plus oheis- tai kuten nykyään sanotaan tuunausjuttuja.

Tervetuloa!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Vaihtiksia ja ompeluksia

Päiväkodilla kaivattaisiin mm. poikien kalsareita, sukkahousuja, isompien välipukuja ja oliko nyt sukkia. Vaihtovaatteiksi jos [:kun] bludataan kuralätäkköön tai käy muita vesivahinkoja.

Oheisessa kuvassa on Helmin ja Iriksen äidin isän veljen vaimon siskon aka Maj-Brittin kutomia sukkia ja lapasia. Niitä tuli yllärinä noin 40 paria, mutta iso osa on jo yhden talven aikana …Buff… vain kadonneet kuin paukku Saharaan.

Onneksi edessä on kevät ja kesä. Eli aikaa kutoa uusia. Vaan kuka kutoisi!? Sukkia ja lapasiahan on tarhalla reservissä, että jos ja kun aamulla sukat jää kotiin, niin hätä ei ole minkään näköinen.

Samaan hengenvetoon kerrottakoon, että osa päiväkodin pupupuvuista ja muista alkavat olla melko haparoita. Mutta ovatpahan palvelleet jo kauan, kauan.

Jos Sinä tai Joku osaisi ommella parit pupu-puvut (tai mitä kaikkia hahmoja alkaa poistua muuten käytöstä), niin päiväkoti hankkii kyllä kankaat.

Ellei jollain olisi niitä kankaitakin…

Sanomattahan on selvää, että käyttäjiltä ilo irtoaa, mikäli vanhojen haparopupujen tilalle saataisiin uusi ja uljas turkki. Kaikki erilaiset, muttei liian pelottavat, naamiais-mielikuvitushahmo-asut ovat tervetulleita. Tietenkin.

"Nyt alkaaaa eeeeeesityyyyyyyyyyys!"


torstai 1. maaliskuuta 2012

Olisihan tämä jo hullua

Monella on mielikuvia Steiner-kouluista ja -päiväkodeista. Kuten ihmisillä nyt on asioista yleensä. Tässä on Yhdysvalloista video, jossa esitellään yhtä paikallista koulua. Sanotaan vaikka näin, että … Ihana! Varmasti myös turvallinen paikka olla ja rauhassa oppia. Sivistyttää itseään.

 Se joka ei tahtoisi olla tuollaisessa ympäristössä on kyllä kadottanut kosketuksensa leikkiin ja sitä myöten itseensä. Mistä tommonen salko?

Ohessa linkki myös Johanna Korhosen HS:n kolumniin aiheesta sivistys ja nk. halaapuuta-aineet.