Esimakua eskareille ekaluokkalaisten touhuista!

Tämän syksyiset ekaluokkalaiset ovat ehtineet jo käsityötunneilla värjätä ihania syksyisiä kankaita käsityöpusseja varten! Nämä ihanat käsityöt odottavat myös eskareita ensi syksynä!

 

Ei olla lyhytnäköisiä

Suomen Kuvalehden pääkirjoitukset ovat aina täynnä suuria ajatuksia.

Yes we can!

Ensi viikon torstaina on ensimmäinen vanhempainilta. Siellä sitten meitä vanhempia infotaan tarhan arjesta jne. Myös vanhempainyhdistys infoaa vanhempia vanhempien roolista. Vanhempainyhdistyshän omistaa tarhan rakennuksen ja meidän vastuihin kuuluvat tilojen lisäksi myös roskiskatos, pihan aita (noin 155 m), portit ja kaikkien direktiivien ja säädösten täyttäminen.

Kesällä itse kukin tunsi suurta huonoaomaatuntoa, ettei ole tehnyt mitään. Itsekin aloin ensimmäiseksi perustelemaan miksei olla keretty, kun jonkun toisen vanhemman näin. Noloa.

Sitten onkin saatu ihan kivasti kaikkea aikaan. Lähinnä nakkilistan ulkopuolelta, mutta juttuja, jotka nekin piti hoitaa. Onneksi Outilla välähti ja soitti kaivuri-Tonille. Pihaa ei olisi lapiolla saatu niin hienoksi. Eikä voimia muuhun olisi sitten jäänytkään. Leikkimökit on hienona ja rakennuskin jo lähes kokonaan maalattu.

Koska tarha on osa myös Steiner-koulua ja meidän tulee nostaa katseemme myös pidemmälle horisonttiin eikä keskittyä vain omaan aikajanaamme, on oltava suunnitelmia ja niitä pitää toteuttaa. Se tarkoittaa yhteistyötä koulunkin kanssa. Esiopetuksen ja päivähoidon kehittämistä. Niin, ettei tarvitsisi ensi vuonna myydä ei-oota. Meidän tulee vastata huutoon. Tarjota lisää sitä mitä ihmiset lapsilleen haluavat. Sitä mitä mekin olemme halunneet. Olkoon se sitten vaikka ihan halaa puuta -meininkiä, mutta äiväkodin tulee olla olemassa – myös lastenlapsillemme.

Kuten taas on nähty, kun useampi osallistuu enemmän saadaan aikaan. Ja kun uskalletaan kysyä, niin muutkin haluavat auttaa. Muutkin ymmärtävät tämän hienouden. Talkoisiin voi pyytää ja pitäisikin pyytää enemmän mummeja ja pappoja, kummeja ja entisiä tarhalaisia. Tosin monestihan he ovat samoja henkilöitä. Kummit entisiä tarhalaisia, mummit ja papat entisiä tarhan vanhempia. Ja siinäpä se: Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Vanhempainyhdistyksen hallituksen naisjaos on päättänyt, että selvitämme EU-tukia rakennuksen korjausta ja remontointia ajatellen, alamme soitella sponsseja (meille käy lavakehikot hyötykasvimaata varten tai ihan vain lavat, maalit sisätilojen freessaukseen, raha työn teettämiseen, villasukat varasukkaosastolle…). Aivan kuten jossain Argentiinassakin päiväkoteja sponssataan. Tai tervehenkisiä urheilijoita, eikä aina niin hyvällä menestyksellä.

Kaikilla on ajasta pulaa, mutta jos tämän tarhan valitsee mitää vähän osallistuakin. Koska siksihän tämän moni valitsee, että tilat ovat sellaiset kuin ovat, piha niin iso kuin on, keittiössä oma kokki, ruoka pitkälti luomua, toiminta sitä mitä se on. Vapaus tuo vastuuta ja velvoittaa.

Mutta talkoissahan on aina ollut hauskaa. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Miksei olisi? Tervetuloa! Jokaisen panos on tärkeä.

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––
Jos haluat tehdä lahjoituksen, niin tilinumeromme Handelsbankenissa on: FI4531311000567234

Kukkia kenkiin!

Tarhalaisia pyydettiin mukaan Lahden Muotohuoltamon TORI – OON KAUPUNGISSA kukkivaa kenkäinstallaatiota. Tai vanhempainyhdistystä pyydettiin ja onhan lapsille hauska järjestää jotain extraa ja vielä jotain mitä voi ihastella osana isompaa kokonaisuutta.

Huh huh! Hienosti olivat lapset malttaneet odottaa, että ylimääräisen ohjelman vetäjät ehtivät paikalle. Olin jo melkein varma, että kukat on istutettu, kun ehdimme paikalle. Mutta ei, sentään.

Ei siinä nokat kauaa tuhisseet, kun kaikki kengät oli käytetty ja melkein kaikki kukatkin. Vaan ei huolta! Uusia kenkiä saadaan aamuksi ja huomiseksi ehkä kukkiakin.

Huomenna alkaa uusi vuosi

On suorastaan Pieni Ihme, että jollain säilyy se oma ja alkuperäinen tossupipolapaskori aina aikuisuuteen asti. Ihanaa.

Huomenna aamulla kirmataan virallisesti päiväkodin eli tarhan portista sisään. Tasoitetun pihan poikki, uutta liuskekivipolkua pitkin. Lähes atropoloogisista kaivauksista löydettyjä portaita pitkin ulko-ovesta sisään. Kun kaikki leikkimökit ovat (melkein) maalattu ja nurmi trimmattu, julkisivu vihdoin maalattu toiseen kertaan, kuin juhlapäivänä kuuluukin olla. Keittiössä on kahdesti uuden maalin saanut lattia, Peiponpesä on freessattu kadehdittavaan kuntoon. Alakerran lastenvessassa uusi hana ja uusi (pyykkihuoneen) lavuaari ja takavessassa taidolla ja etenkin tunteella asennettu wc-pöntönkansi.

On uusiauusia kavereita, on uusia pikkusiskoja ja -veljiä remmissä ja on on niitä samoja wanhoja mahtavia tyyppejä. Mitä kaikkea jokainen on oppinut ja kokenut pitkän lapsuudenkesän aikana! Wau!

Herkkää. Suuria tunteita. Niin pienille ihmisentaimille kuin meille ei enää niin nuorille koivuille. Olkoon tuleva vuosi niin pienille kuin suurille hieno, opettavainen, täynnä kaikkia tunteita ja voimistuvaa yhteishenkeä!

Let's get the party started.

Uusi piha

Tämä näytti vielä eilen hyvälle, verrattuna millainen se sitä ennen oli. Ja sehän oli ihan viidakko.

Arvilan Tonin kaivuri. Wau!

Tänään iltapäivällä on selkeästi tapahtunut ihme. Miksi muuksikaan sitä voisi kuvailla. Pihalle on vuosien saatossa kerääntynyt NIIN paljon hiekkaa ja uutta hiekkalaatikkohiekkaa on kipattu vanhojen päälle, että rakennuksen kivijalkakin oli mennyt etupuolella piiloon.

Sivustan puoli oli kasvanut umpeen. Varsinkin, kun ko. ovea ei enää käytetty, vuosiin. Siellä on nyt useampana päivänä seisottu ja mietitty millä voimilla sitä jaksettaisiin sekin kitkeä ja saada tasoitettua.

On lapioitu hikipäässä ja on tuntunut ettei hiekka liiku oikeastaan mihinkään. Ajatellut, että se valuu sormien läpi ja katoaa kuin paukku Saharaan, kun lapset tulevat ja lastentarmolla levittävät hiekat vanhoille sijoilleen. Eli just mikä ei olisi hyvä puurakennukselle.

Mutta. Tarvitaan vain yksi Toni ja kaivuri. Huh huh!

Nyt vielä keittiön verantaan keltasta pintaan ja suoristus ja ikkunat ja ja ja… Koska tämä piha ansaitsee sen.

Jotain tämmöistä me tarvittiin. Jeesiä, potkua persiille, psyykkistä buustia repästä vielä ainakin pari juttua, näkyvää muutosta ja tajunnan räjäyttävää ihmettä. Eihän tonne pihalle pysty menemään, kun tietää että joutuu tunnekuohuun. Me ollaan niin otettuja.

Mitä tästä voi sanoa kuin, että IHANA! Eihän lapioinnilla olisi ollut kuin loputonta määrää, ennen kuin tohon oltaisiin päästy. Kiitos Toni ja Kaivuri!

Joukon voima

Tänään on taas talkoiltu, henkilökunta palannut töihin eli valmistelemaan paikkoja maanantaita varten. On maalattu sisällä (henkilökunta) ja ulkona (me vanhemmat), asennettu uusia hanoja ja lavuaareja, korjattu hiekan alta arkeoloogisilla kaivauksilla löydettyjä rappuja, asennettu wc:n kansia, haettu keittiöön muovimattoa, maaleja, lavuaaria, käyty koululta pummimassa vanhaa ilmoitustaululevyä ja mitä kaikkea.

Kari siellä ja Kari täällä. Kiitokset Kari-papalle taas tästäkin päivästä!

Empiirinen testi osoitti, että kun on useampi maalari, niin tulee nopeammin valmista.

Lapsilta vietiin lavuaarikin! Ja saivat uuden tilalle.

Tässä yksi päivän pikku homma. Ja syntymäblondi hoiti sen ihan itse. Soittamatta kertaakaan kelleen.

Hiekan alta löytyi ne ihan alkuperäiset eli siis vintage-raput! Siis jo viime viikolla. 

Ja huomenna jatketaan! Puolenpäivän jälkeen saapuvat kaivuritkin paikalle ja hiekkapihan kallistuksia vedetään uuteen uskoon, kipataan isoimpiin kuoppiin uutta multaa, maalataan loppuun talo ja kolmas leikkimökki ja ja ja ja ja ja…

Talkoisiin saa AINA ottaa lapset, mummot, papat ja kummit ja eväät  ne – ovat aina vapaata riistaa ja kaikille. Etenkin lapsille. Kahvia aikuisille.

Vappurieha

Tervehdys  kaikille! 

Vihdoin ja viimein kuvasatoa suuren suosion saavuttaneesta vappuriehasta! Kivaa oli kaikilla ja osallistujamäärä oli ilahduttavan suuri! Kasvomaalausta, suklaamunien etsintää, hyvää musiikkia, lämmintä keittoa, vappumunkkeja, simaa ja tietysti iso joukko positiivista päiväkotiporukkaa! Kiitos juhlaväelle!

Suklaamunien etsintä alkakoon!

Kyllä tuli lapsiin vauhtia, kun etsintälupa tuli!

Saaliin jakoa.

Kauniit kasvomaalausmallit!

Seuraa meitä Bloglovingissa

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3939441/?claim=hmvh2ya5exa">Follow my blog with Bloglovin</a>

Ihan vain uteliaisuuttasi tai… muuten vain. Lupaan että vähän skarppaamme tässäkin ja tuomme esiin kuulumisia ja miten vaikkapa Sadonkorjuujuhla etenee.

Vielä on talkoita jäljellä

Kesä ehkä on jo osin ehkä osi, mutta talkoissa päästään vasta vauhtiin. Ja syytähän onkin, kun vähän on jääneet hiljaisiksi ja tänne loppukesään. Alla on päivitetty nakkilista, josta näkee kaikki mitä on kuitenkin tehty ja poikettu jopa listalta. Sillä sieltä puuttuu kokonaan:

- Pihan hiekkojen siirto rakennuksen einustalta pois, eli kaadon korjaus. Käsin & koneilla.

- Sisääntulon uusi liuskekivetys (vanhoista löytyneistä kivistä)

Lisäksi on pidetty etanoiden raveja ja toukan kiipeilyharjoituksia ja yleistä häröpalloa. Lapsille erityiskiitos erittäin reippaasta ja tarmokkaasta asenteesta.