Oma (eli Hanna Kopran) näkemykseni on, että hyvä päivähoito on sellaista mitä meillä on Sammalsuonkadun kultaisessa talossa.
Että jonain päivänä, kun allekirjoittanutkin palaa sellaiseen nk. oikeaan päivätyöhön, voin olla töissä levollisin mielin. Kun tiedän, että lapsilla on sellainen päiväkoti mitä peräänkuulutetaan tässä Suomen Kuvalehden Suoraan Sanoen -sarjan osassa (18.2.2012).
:::::::: Ohessa teksti, jos vaikka linkki hukkuis bittiavaruuteen ::::::::
Varhaiskasvatuksen asiantuntija:
”Päivähoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon”
Varhaiskasvatuksen dosentti, lastentarhanopettaja Marjatta Kalliala on kirjoittanut ensi viikolla julkaistavan pamfletin Lapsuus hoidossa? jossa hän kritisoi suomalaista päivähoitoa. Millä tavoin tilanne on huono?
”Suomalaisen päivähoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon. Vain pieni osa päiväkodeista toimii niin kuin niiden pitäisi. Päivähoidon tärkein tehtävä on ollut mahdollistaa vanhempien työssäkäynti. Vähemmän on mietitty sitä, mitä päivähoito antaa lapselle, kuitenkin päiväkodeissa eletään iso osa lasten elämää.”
Miksi päiväkodit ovat niin eritasoisia?
”Päiväkodeilla on tällä hetkellä liian suuri vapaus tehdä tai jättää tekemättä. Takuuvarmasti lapsi saa kyllä ruoan ja päivälevon, useimmissa paikoissa myös riittävän ulkoilun.”
Miten päiväkotien pitäisi muuttua?
”Lasten päivässä pitää olla muun muassa enemmän mahdollisuuksia laulaa, soittaa, maalata, muovailla, näytellä, tanssia, nikkaroida ja leikkiä antoisia leikkejä.”
Eikö päiväkodeissa tehdä juuri tätä?
”Joissain tehdään, mutta liian monissa vain satunnaisesti. Päiväkodissa jopa lapsille kertominen ja lukeminen on saatettu vaihtaa kasettisatuihin. Tasokas toiminta vaatii aikuisilta paneutumista, mutta myös ammattitaitoa. Pitkäkestoisia leikkejä ei päiväkodissa synny itsestään, niitäkin on osattava ravita. 1970-luvulla 3-6-vuotiaiden ryhmässä oli kaksi koulutettua lastentarhanopettajaa. Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia päiväkotien henkilökunnasta on lastentarhanopettajia. Heitä on saatava lisää, lasten vuoksi.”
Onko vain lastentarhanopettaja hyvä hoitamaan lapsia?
”Ei tietenkään. Esimerkiksi moni siviilipalvelusmies on kiva ja hyvä lasten kanssa, mutta se ei riitä. Lapsilla on oikeus sekä hoitoon että kasvatukseen ja opetukseen, mikä tarkoittaa esimerkiksi kielen oppimisen tukemista lorujen, satujen ja leikkien kautta. Pitää olla herkkä kuuntelemaan lapsen sanallisia ja sanattomia viestejä ja vastata niihin. Se vaatii ammattitaitoa. Ihmettelen, että päivähoitoa pidetään alana, jossa koulutuksella ei ole merkitystä.”
Miksi lapsen näkökulma unohtuu?
”Monet ratkaisut palvelevat aikuisten etua. Päiväkodin työnjako ei välttämättä määräydy lasten edun mukaan. Monen lapsen päiväkotipäivät ovat pitempiä kuin aikuisten työpäivät. Vajaa kymmenen prosenttia viettää päiväkodissa myös öitä vanhempien työn vuoksi. Vuorohoidon tarve lisääntyy koko ajan. Joskus vanhempien on pakko toimia niin kuin toimivat, mutta ei pitäisi tottua ajattelemaan, että lapsen on toimittava selviytymiskykynsä äärirajoilla, jos se helpottaa aikuisten elämää.”
Minkä pituinen tarhapäivä on hyvä kaksivuotiaalle, mikä nelivuotiaalle?
”Kaksivuotias ei tarvitse ryhmähoitoa kehityksensä tueksi, mutta useimmat nelivuotiaat hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Lapsen näkökulmasta puoli päivää riittää nelivuotiaallekin. Pidempikään päivä ei lasta vahingoita, jos se ei ole ylipitkä ja varhaiskasvatus on laadukasta.”
Mistä vanhemmat tunnistavat hyvän päiväkodin?
”Siellä on ystävällinen suhtautuminen lapsiin ja vanhempiin. Päiväkodin aikuiset osaavat kertoa, mitä lapsi on tehnyt päivän aikana. Vanhemmat tietävät, mitä kukin työntekijä päiväkodissa tekee. Parhaat päiväkodit ovat iloisen tekemisen paikkoja. Jos päiväkodeissa olisi riittävästi monipuolista luovaa toimintaa, pieniä lapsia ei tarvitsisi raahata iltakaudet erilaisiin harrastuksiin, mitä osa vanhemmista tekee. Lapset tarvitsevat myös kotona oleilua tärkeimpien aikuistensa kanssa ilman aikataulua.”
– Suomen Kuvalehti 18.2.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti