Päiväkodin vanhempainyhdistyksen jäejestämä äitienpäiväkonsertti tuli jälleen vähän puskista (kun kaikilla on - oho! - ns. Kaikkea: lapset, työ, arki…), mutta yhteisvoimin kaikki sujui. Ihan hyvin.
Kaikkia jännitti.
Aikuisia se tuleeko ketään. Onko kahvia ja pullaa tarpeeksi? Miten mehujen kanssa käy? Muistaako kukaan tulla buffettiin? Tarhan tätejä varmasti se ketä lapsista jännittää eniten ja kuinka monia jännittää ja lapsia tietenkin myös.
Hauskaa oli huomata kuinka lasten jännitys paikoin suli silmissä. Kun Konsta ja pojat lopettivat eräskin kommentoi: "Hyvä, ne lopetti! NYT on MEIDÄN vuoro!". Kuinka upeasti lastenkin esitys menikään!
WAU!
Ja miten lapsiparvi oli lähteä kuin lintuparvi liikkeelle, kun Konsta erehtyi myöhemmin sanomaan "Nyt lapset voivat mennä… syömään vaikka pullaa!", hurjaa. No. Lapset kääntyivät vielä takaisin paikoilleen ja pullaa riitti kaikille.
Ihanan symbolisenkin jäljen jättivät Lahden Mieskuoron Poikakullat. Konsertissa esiintyi monta sukupolvea laulunystäviä ja taitavia lauluja. Laulut olivat erilaisia, mutta silti kaikki jaksoivat hyvin ja osasivat arvostaa toisiaan.
Ehkäpä ensi vuonna taas.
Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti