Isona.
Tänään Lahden Steiner -koululla oli crème dela crème kuuntelemassa Lahden Steiner -koulun juhla-/voimistelu/monitoimisalin varainkeruuhankkeesta, sen ympärille syntyneestä kannatusyhdistyksestä, koulun ja päiväkodin syntyhistoriasta sekä siitä mitä eväitä Lahden Steiner -koulun käyneet, nyt jo vahvasti aikuiset, entiset oppilaat kokevat koulusta saaneensa eväitä elämään.
Ja totta se on. Minkä kintuillaan pienenä takoo lorujen tahdissa itseensä – se myöhemmin teini-iän renesanssissa päähän kihahtaa! Aakkoset eivät ole vain aakkosia, vaan niilläkin tulisi olla sisältö. Ei kannettu valo taloa valaise eikä kannettu vesi kaivossa pysy.
Samalla hetkellä on Helsingin Sanomien verkossa julkaistu artikkeli Aivotutkija: Ammatin joutuu valitsemaan liian varhain.
"Müller on tavannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat vasta aikuisena löytäneet omat kykynsä. Ihminen ei ole tunnistanut taitojaan, koska ei jostakin syystä ole päässyt testaamaan niitä. Joku voi esimerkiksi pitää itseään huonona matematiikassa, koska teoreettinen oppi ei mene perille.
Müllerin mukaan kykyjen löytyminen kaipaa aivojen kutittelua, jota kouluissa voitaisiin lisätä yhdistämällä toisiinsa enemmän teoriaa ja käytäntöä ja eri aineiden oppitunteja."
Totta! Oppiiko puutarhanhoitoa tai lastenkasvatusta parhaiten kirjasta lukemalla vai tekemällä ja mukana elämällä?
Saku Tuomisen nyt kovasti esillä oleva ajatus työmaailman murroksesta on myös mielenkiintoinen sekä tervetullut. Yllättäen siinä on paljon jotain tuttua. Sellaista jota toivoisi yleisesti niin työ- kuin kouluympäristöihinkin.
Ajatussarjaan voisi liittää vielä HS.fi:n Jari Kaaron kolumnin Seiniin tuijottelemisen taito. Sieltä voisi tähän heti nostaa yhden hyvän kiteytyksen:
"Vähä vähältä, pakottamatta, vailla tietoista tavoittelua tai huomattavaa ponnistelua." – Herman Spencer
Kukaan ei ole koskaan valmis eikä tarvitsekaan olla. Siksi on ihana kuulla lapsen päiväkodin kehityskeskustelussa, että "antaa sen leikkiä nyt rauhassa" ja "hänessa on on niin hienosti sitä elämäniloa". Se riittää. Sehän on jo paljon!
Tärkeintä on, että Hänestä tulee ja hän on onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti